Pitkään olen Frazey Fordin uutta odotellut ja samalla on jäänyt huomaamatta, että jo alkuvuodesta tuli tämä Jolie Hollandin levy (FF ja JH tulivat aikanaan tutuiksi The Be Good Tanyasista, jos joku ei muka tiedä). Musiikillisesti levy menisi ihan sujuvasti AMAn listalle ja aika korkeallekin siellä, mutta oisko tässä jotain yhdistys- ja levy-yhtiöpolitiikkaa taustalla, tiedä häntä.
Hollandin lauluääni ja -tapa kolahtavat minulla lujaa. Jotenkin laulaminen onnistuu kuulostamaan yhtä aika tosi hankalalta ja luontevalta; ihan kuin olisi joku vaiva, joka vaikeuttaa äänen tuottamista, mutta tuntuu tosi hyvältä. Sanoista on aina äkkiseltään vaikea ottaa selvää, mutta aina niissäkin jotain löytyy, johon tarttua. Ihan heti näitä ei kyllä pysty hoilaamaan mukana. Se voi olla hyvä asia.
Musiikillisesti ollaan aavistuksen kokeilevan sähköisen americanan seutuvilla, kai. Makeita hälykitarajuttukin löytyy. Ja sitten heti kohta sujuvasti siirrytään perinteisemmän svengin pariin. Selkeä kokonaisuus levystä kuitenkin muotoutuu.
Dark Days -video edustaa sitä merkillisempää ja synkeämpää puolta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti