La Yegrosin edellistä levyä (Viene de Mi) tuli kuunneltua aika paljon. Jotain maagista oli jo silloin kasassa: sähköistä ääntä ja akustista luontevasti sekaisin, sopivasti vinksahtaneen flegmaattisesti svengaten ja tietenkin itse Mariana Yegros osaa pöljäillä ja vietellä fiksusti ja tehdä hyviä biisejä.
Magnetismolla keskitempo on noussut ja kaikkea on vähän enemmän ja homma toimii edelleen. La Yegros bailaa tarvittaessa räkä poskella, mutta osaa olla fiksu ja herkkäkin. (Sanoituksista en osaa sanoa mitään.)
Ehkä leimallisinta tässä on minun rajallisessa lattarituntemuksessani bassopuolen minimalistisuus ja staattisuus tai pidättely. Oisko parempi, jos mukana olisi oikea basisti, minen tiedä. Tuon pidättelyn huomaa vasta, kun Chicha Roja poikkeaa joukosta ja svengi imeekin mukaansa eri tavalla, ehkä tavanomaisemmin. Ei välttämättä paremmalla tavalla siis, mutta vaihtelua kuitenkin.
Lopussa sähköisimmin sykkivä Fragil on laitettu vastaavasti akustisimpien ja kai selvästi perinteisimpien biisien väliin. Sekin toimii ja levy kantaa loppuun asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti