Ray Benson tuli soololevyllä tutuksi viime vuonna. Ihan kiva, mutta ei se räjähdyttänyt mitään. Sitten tämä on se bändi, jossa hän on tullut tunnetuksi, ja tällä levyllä on Bob Willsin biisejä.
AatW on hyvä bändi. Soitto on luontevaa ja svengaa hyvin. Hirveän erikoista meininki ei minun korviini ole, mutta mukavaa kuunneltavaa.
Bob Wills on selvästikin tehnyt paljon hyviä biisejä: sopivan poppia, että kertakuulemalta jäävät mieleen, mutta kestävät toistoa.
Levyllä on ihan mahtavia laulajia vieraana ja he hoitavat osuutensa oikeasti tosi hyvin ja kuulostaa siltä, että tykkäävät biiseistä ja mukavaa on ollut studiossakin. Willie Nelsonilta on tullut vastaan parikin puolivillaista vierailua, mutta tästä jää ihan hyvä mieli.
Levyä on siis kiva kuunnella. Mutta ei tämä silti saa hirveää innostusta aikaiseksi; jonkin kipinän olisin vielä halunnut hommassa kuulla.
Tai no: Kat Edmonsoniin pitää tutustua ja Pokey LaFargen omien hommien tila tulee kohta tällä listalla kerrattua. Kannatti siis ehdottomasti kuunnella tämäkin (huolimatta aika tehokkaasti latistavasta viimeisestä biisistä, joka ei sitten olekaan Willsin tekemä).
Americana Music Association julkaisee vuosittain listan sadasta soitetuimmasta levystä. Lähteenä tuossa on siis 70 radioasemaa (perinteisiä radioasemia + nettiradioita mukana). Näistä kokosin melko kattavan soittolistan spotifyhyn. Nyt koitan toistaa viime vuoden urakan, jossa kuuntelin kaikki läpi ja kirjoitin aina joka levystä jotain muistiin tähän blogiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti