Ok: nyt mennään monella tavalla vieraalle alueelle.
Ensinnäkin tässä on kyse pelin soundtrackistä. Niin ja vieläpä mobiilipelin. En oikeasti pelaa hirveästi ja vielä vähemmän olen seurannut pelimusiikkeja.
Sitten tämä on vielä elektronista musiikkia, ennen olisi puhuttu syntikkamusiikista tms. Minä oon semmoisista aikalailla pihalla. En uskalla mitään tarkempia genrejä mennä mainitsemaan tässäkään, koska ne menisivät varmasti persiilleen.
En ollenkaan muista miten päädyin peliä kokeilemaan, mutta ei se sinänsä mikään ihme ole, sillä se on ilmeisesti todella hyvin menestynyt. Ja syystä.
Alkuun pelasin kokeilumielessä hiljaa illalla ilman ääniä. Peli on hyvän näköinen ja toimii sellaisenakin. Vaativuus lisääntyy hiljalleen ja haastetta riittää pitkäksi aikaa.
Vaan sitten satuin koittamaan pelaamista äänen kanssa luurit päässä. Alkuun oli vaikea hengittää, kun vaikutus oli niin huikea. Visuualinen puoli ja musiikki toimivat saumattomasti yhteen: tukevat rytmiikallaan toisiaan ja pelin tunnelmaa.
Ideahan on tosi yksinkertainen: liikutaan ja tulee esteitä, jotka saa tuhottua kuulilla, joita matkan varrelta kerätään rikkomalla kristalleja. Tavoite on siis vain liikkeen jatkuminen. Pelin maailma on surrealistinen, mutta äkkiä sen logiikka alkaa tuntua hyvinkin luontevalta. Hiljalleen tulee aivan uusia juttuja, mutta myös älyttömän oivaltavia muunnelmia aikaisemmista maisemista ja esteistä. (Pelifirman sivulta löytyy myös videoita.)
Ja sama toimii musiikissakin. Tunnelma on vaihteleva, mutta koko ajan täydellisen johdonmukainen ja tunnelmaltaan vahva. Sävelteemoja on rajallinen määrä, mutta niistäkin on oivaltavia muunnelmia; tempo vaihtelee ja rytmiikka pelin eri osien ja vaiheiden mukaan. Välillä pelin tempo on todella kiihkeä ja välillä tulee keveämpiä hengähdystaukoja, ja koko ajan se on helvetin siistin tuntoista musiikin takia.
On siis pitänyt pelata peliä moneen kertaan alusta lähtien ihan vain musiikin vuoksi. Tai kyllä se visuualinenkin puoli jaksaa edelleen viehättää, mutta pelillisesti alkupäässä ei enää hirveästi haastetta ole.
En tiedä asiasta mitään, mutta kuvittelisin, että mobiilipeli asettaa musiikille aikalailla rajoituksia vähintäänkin siinä, että musiikin pitäisi kestää julmaa pakkaamista, jotta tiedostokoot eivät mene hirveiksi. Sekin puoli toimii, joskin tuntuu, että bassot toimivat maukkaammin, kun biisejä kuuntelee muuta kautta kuin itse pelissä.
Tänään sitten piti kokeilla musiikkia ihan irrallaan spotifysta ja toimii se sellaisenaankin upeasti. Myös tai sitten varsinkin pyöräilymusiikkina. (Musiikit tuntuvat löytyvän vaikka mistä: soundcloudista, itunesista, bandcampistä ja silleen, joten ei spotikka mitenkään ylivertainen ole tässä asiassa.)
Kyllä minä tätä Holmquistia pidän nerona.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti