keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Americana Music Association Top 100 albums 2015 osa 8

The Mavericks: Mono

Aluksi tuntuu, jotta joo tämä on helppo: retroillen musiikkityylistä toiseen vailla erityistä persoonallisuutta, leikkiautenttisuus jyrää, biisien nimetkin jo kuluneita kliseita ja silleen.

Mutta. Sitten alkaa svengi voittaa. Tuntuu, että olisihan tämä kivaa bilemusaa. Sitten tuntuu vielä paremmalta ja lopulta (Waiting for) the World to End räjäyttää skalla ja yksinkertaisen siistillä sanoituksella.

Joo, bilemusiikkina ihan huippua, mutta voi tätä muutenkin kuunnella oikeasti. Oikeastaan älyttömän hyvä kokonaan.



Robert Earl Keen: Happy Prisoner - The Bluegrass Sessions

Oh, top 10 meni just, tämä on listan numero 11.

REK on ilmeisen pitkään tehnyt levyjä ja biisejä itselleen ja muille. Ja minä en ollut ikinä kuullutkaan koko tyypistä. Tämä levy on sitten enemmän tai vähemmän bluegrassisiä klassikoita ja standardeja, eli ei omia biisejä. Tunnistinkin jokusen, vaan ei ole bg oikein minun juttu.

Jonkin verran hommassa on ideaa ja tyyliä eikä kuunteleminen mitään tuskaa ole, mutta kokonaisuutena tulee samanlainen olo kuin perussetäbluesin kanssa: tietää, että tässä kuuluu nyökytellä hyväksyvästi ja ihaillen, että kuinka hienoja ja tyylikkäitä tyyppejä onkaan taas soittamassa. Ei tarvitse pelätä yllätyksiä.

Keen on tehnyt monenlaista ja voisi olla ihan hyvä kuunnella jotain omaa tuotantoaankin, mutta saa nähdä milloin jaksaa, kun ei tämä mitenkään innosta.


Americana Music Association julkaisee vuosittain listan sadasta soitetuimmasta levystä. Lähteenä tuossa on siis 70 radioasemaa (perinteisiä radioasemia + nettiradioita mukana). Näistä kokosin melko kattavan soittolistan spotifyhyn. Nyt koitan toistaa viime vuoden urakan, jossa kuuntelin kaikki läpi ja kirjoitin aina joka levystä jotain muistiin tähän blogiin.

1 kommentti:

  1. Olen aika härskisti käyttänyt sun ennakkoarvioita pohjana sille, kannattaako jotakin kuunnella. Osa näistä levyistä on hyvin soitettua, mutta sielutonta perushuttua. Arvion perusteella piti sitten tsekkailla tämä. Mavericks-evy toimi itsellenikin, kun tuosta retro-otteesta pääsi irti. Tässä on hyvä sekoitus taitoa ja töttöröötä.

    VastaaPoista