Americana Music Association Top 100 albums 2014 osa 45

Tarkistuskierros

Melkein unohtui kertoa, että nyt tarkistelin tuon listan ja bloggaukset. Spotifysta puuttuvat edelleen seuraavat levyt:

• Lucinda Williams – Down Where The Spirit Meets The Bone
• Will Hoge – Never Give In
• Billy Joe Shaver – Long In The Tooth
• Whiskey Myers – Early Morning Shakes
• Charlie Robison – High Life
• Marty Stuart – Saturday Night/Sunday Morning
• Chris Smither – Still On The Levee
• Steve Martin And The Steep Canyon Rangers – LIVE featuring Edie Brickell

Noista Lucinda Williamsin olen ostanut CD:nä ja humalassa siitä jotain blogannutkin. Sitten on kaksi, joilta löytyy pari biisiä, mutta ei niiden perusteella uskalla paljon sanoa:

• Various – A Tribute To Jackson Browne – Looking Into You
• Various – Inside Llewyn Davis – Inside Llewyn Davis

Inside Llewyn Davis -elokuvan olen katsonut. Se on hyvä ja suosittelen katsomaan, mutta ei siinä valtavasti räjäyttävää kuunneltavaa ollut ja nekin vähät toimivat hyvin kuvan kanssa. Tuolla levyllä pitäisi kai olla perusteellisemmin jotain kiinnostavaa. En taida silti ostaa sitä.

Mutta: löytyi vielä Spotifysta yksi levy, joka sinne ilmaantui soittolistan tekemisen jälkeen tai sitten vaan oli jäänyt välistä. Tässä siis alla se ja ehkä ensi kerraksi sitten koottuna ne suurimmat suosikit tai ehdokkaat toiselle kierrokselle, pitää miettiä.

Brandy Clark: 12 Stories

Meinasi käydä huonosti tämän kanssa: olin juuri kuunnellut listan ykköstä, Rosanne Cashiä, joka siis on kertakaikkisen upea kokonaisuus ja sillä kertaa meditoin sovitusten upeutta ja kekseliäisyyttä sekä Cashin ihanaa ääntä. Siltä pohjalta rupesin jo mielessä luettelemaan Clarkin levyn ongelmiksi ankean vähäeleiset sovitukset ja samoin vähäeleiset laulusuoritukset keskinkertaisista aiheista. Siihen se melkein jäikin, mutta muutaman biisin jälkeen alkoikin tuntumaan jossain ja vaikka missä.

Ne sovitukset eivät ole mitään säkenöiviä ja soittajatkaan eivät varsinaisesti säväytä. Tai siis kaikki on tietenkin tehty ja soitettu todella hyvin, mutta vaatimustaso on noussut aika kovasti tätä listaa kahlatessa. Mutta ehkä tuo pidätelty toteutus onkin ihan tarkoituksellinen, ettei vahingossakaan haudattaisi hyviä biisejä.

Clark kirjoittaa mahtavia tekstejä. Arkisista asioista ja tavallisista ihmisistä todella helpon ja luontevan kuuloisesti, mutta aina jotenkin oivaltavasti ja lempeästi. Tekstejä on helppo kuunnella; jotakuinkin kerralla tajuaa mistä kerrotaan ja miten. 

Lauluakin on helppo kuunella: Clark saa onnistuu laulamaan lämpimän lempeästi ihmisten hankalista ja tyhmistä ratkaisuista; monessakin kohtaa olisi tilaa ja aihetta tuomitsemiselle, mutta Clark ei sellaista tee (tai Stripesissa kertoja kyllä tappaisi yhden miehen, mutta jättää sen tekemättä, koska vankilassa on niin ankeat vaatteet). Laulajana hän on myös parhaaseen kantrityyliin hyvä kertoja; koukuttaa jollain pienellä asialla nopeasti, pakottaa kuuntelemaan ja jättää välillä myös yllättäviä käänteitä myöhemmäksi. 

Piti varmistaa, ettei sentään ole Guy Clarkin lapsi, koska monessa kohtaa tuli mieleen kuvailla samalla tavalla ja yhtä ylistävästi. Ei ole.

Kertaalleen piti kuunnella, mutta viitisen kertaa ehti jo soida ennen kuin kerkesin kirjoittamaan.