Veikkaisin, että tämä voisi olla vaikkapa jotain countrya, jossa vahvasti tulee läpi Appalakkien perinteet. Saataa mennä veikkaus metsään, mutta ei se minua haittaa. Jostain tulee semmoinen olo, että ainakin tuo banjotyyli on sieltä päin.
Erinomainen levy: raikas, kiltti, lempeä, lämpöinen ja reilu. Kelleyn ääni on miellyttävä, juuri mukavan pehmeä nasaalin häivähdys ja silleen.
Laulut ovat aika perusjuttua. Osa biiseistä voi olla lainoja ja osa vain kuulostaa siltä. Tulee turvallinen olo. Makeita mandoliinijuttujakin mahtuu mukaan.
Ei räjäytä tajuntaa, mutta ei tainnut olla tarkoituskaan. Joskus hyvä näin.
Trigger Hippy: Trigger Hippy
Modernia etelän rockia. Mallikelpoista radiorockia. Bluesahtavia riffejä ja ihan hyvä svengi.
Kaksi hyvää laulajaa vuorottelevat hyvin eivätkä siis vain laulele vuorotellen stemmoja toisilleen. Mieslaulajakin saa pidäteltyä hiipivän imelyytensä kurissa enimmäkseen.
Kilttiä, tervehenkistä ja siistiä. Ja siinäpä se. Aavistus ilkeyttä mukaan, niin tämä saattaisi hetkittäin oikeasti vedotakin.
Googlaamalla selviää, että paperilla porukka on ihan kova. Aina se ei riitä. Tai no ei Black Crowes eikä Joan Osbornekaan ole ikinä erityistä vaikutusta tehneet.
