Tätäkin muistelen joskus aikaisemmin tsekkailleeni, mutta ei ole kolahtanut. Nyt sitten heti eka biisi on semmoinen, että kaiken menneen ja tulevan voi antaa anteeksi. Siinä ollaan syvällä rokin perusjutuissa, joissa junnaavuus ja pöljyys ovat hyviä ja tärkeitä juttuja. Sanoitus ei ihan pöljä taida olla.
Toimii levy muutenkin ja kahden tyypin vääntäminä lauluissa on vaihtelua. (Tuommoisen hienon kaksijakoisuuden hoitaa vielä paremmin The Good Luck Thrift Store Outfit, mutta siitä ehkä joskus erikseen.) Jossain ihmeen wikipediassa taidettiin puhua Southern Rockista, mutta ei se ihan koko totuus ole. Yksittäisten biisien dynamiikka tahtoo olla aika vähäistä, mutta biisien kesken kyllä vaihtelua riittää. Tuo tasainen jyräys häivähtää hetkittäin kauaskin etelän rokista, melkein johonkin Sonic Youthin suuntaan.
Pitänee näiden vanhempiakin levyjä jossain välissä koittaa kuunnella sillä silmällä.
Sitten vielä live-versio tuosta aloituksesta:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti