Oikeastaan vihaan just kaikkea tämmöistä: tehdään homma viimeisen päälle retroillen ja epäomaperäisesti lähtien heti levyn nimestä ja biisien sanoituksista. Hyi helv.
Ja sitten voi miettiä kuinka omaperäisiä soundeiltaan tai sanoituksiltaan monet kantri-, folk-, bluegrass-, rock-, punk- ja pop-suosikit ovatkaan. Saati sitten metallibändit.
Ja sitten voi miettiä, että J.D. McPhersonia on tosi kiva kuunnella: homma svengaa komeasti, joka biisiin on joku koukku saatu aikaiseksi ja tyypin äänikin on makeen kuuloinen. Plus hetkittäin on mukana melkein punkmaista särmää. Ja popimmilla hetkillä aika makeita souljuttuja.
Joo, ei pääse mihinkään siitä, että tämäkin on oikeasti hyvä levy. Ei tätä välttämättä kaiken paljouden keskeltä tule toiste kaivettua kuunneltavaksi, mutta hyvä silti.
Tai no: parilla kuuntelulla tämä nimibiisi alkaa kyllä jo kuulostaa aivan älyttömän hyvältä:
Americana Music Association julkaisee vuosittain listan sadasta soitetuimmasta levystä. Lähteenä tuossa on siis 70 radioasemaa (perinteisiä radioasemia + nettiradioita mukana). Näistä kokosin melko kattavan soittolistan spotifyhyn.) Nyt koitan toistaa viime vuoden urakan, jossa kuuntelin kaikki läpi ja kirjoitin aina joka levystä jotain muistiin tähän blogiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti