Americana Music Association julkaisee vuosittain listan sadasta soitetuimmasta levystä. Lähteenä tuossa on siis 70 radioasemaa (perinteisiä radioasemia + nettiradioita mukana).
Viime vuonna kokosin spotifyhyn soittolistan kaikista, jotka siitä sattuivat löytymään. Sitten kuuntelin ne vähintäänkin kertaalleen läpi ja kirjoitin havainnot muistiin tähän blogiin.
(Ja totta kai on pinnallista kuunnella levyä vain kertaalleen, mutta sellaista elämä on. Joskus päätän jo yhden biisin perusteella, että jotain levyä ei huvita kuunnella. Joskus katson jopa elokuvankin vain kertaalleen ja hyvin harvoja romaaneita olen lukenut useampaan kertaan. Silti kehtaan olla niistäkin jotain mieltä joskus. Tässä urakassa sentään kuuntelin levyt kokonaan.)
Tuli kirjoiteltua muutamasta muustakin levystä. Tarkoituksena oli jatkaa kirjoittelemista ja raportoida kesän festareilta. Festareilta kertyi yksi hirveässä humalassa näpytelty lause Pekko Käpin keikasta, onneksi en siinä tilassa löytänyt Julkaise-nappia.
Nyt on sitten ihan uusi vuosi ja välillä on mietityttänyt, jotta jaksaako samaa pelleilyä uudestaan. Just nyt tuntuu, että voisi jaksaakin. Soittolista vuoden 2015 levyistä on jo valmiina, joten ehkä tämä tästä lähtee. Yhdeksän levyä jäi puuttumaan ihan kokonaan ja viidestä löytyi vain yksi tai muutama sinkkubiisi. Silti siis 1026 biisiä, 65 ja puoli tuntia...
Tuotaa listaa kasatessa soi Tin Toy Carsin pian ilmestyvä levy. On soinut parikin kertaa ja se levy on aika älyttömän hyvä. Lisäksi tätä listaurakkaa saattaa hidastaa pari viime päivien kolumbialaista löytöä. Niin ja sitten spotifyn viikon suosituksistakin on hiljalleen alkanut helmiä tipahtelemaan.
Hatunnoston arvoinen suoritus muuten kuunnella kaikki levyt lävitse, kaikki listan levyt eivät ole järin mieltäylentäviä. Mutta toisaalta, taas, kuuntelemassa ne lävitse saattaa yllättää itsensä positiivisesti. Tästähän kirjoitat noissa arvioissasi, siitä että joku levy on auennut, vaikka ensiminuuteilta ei toimisikaan.
VastaaPoistaOn siinä puolensa, sekä hyvät, että huonot. Edellisestä satsista Sturgill Simpsonin levyn ekan kuuntelun ajan meinasi oksennus lähteä liikkeelle moneen kertaan, mutta jokin siinä häiritsi sen verran, että oli pakko kuunnella uudelleen. Ja uudelleen, kunnes hiljalleen se osoittautui yhdeksi kovimmista.
VastaaPoista