(Suomen radioiden soitetuimmat levyt eivät kyllä kiinnosta, ehkä osittain Radio Helsinkiä ja Bassoa lukuunottamatta. Muilla kanavilla musiikkitoimitus on hävitetty mahtavan tehokkaasti.)
Mutta miksi tämmöisiä juuri nyt piti? No tämä levy, listan nelosena:
Alabama Shakes: Sound & Color
Joo, ei jää mitään selittelyn tai puolustelun tarvetta. Kummallisen nyrjähtänyttä ja omalaatuista meininkiä on mukana sen verran, että sellaista ei kaupallisuusmittareilla saada aikaiseksi.
Retroilusta oli jotain puhutta aikaisemmin. Alabama Shakesin soundit ovat aika puhdasta 60- ja 70-luvun soulia, mutta kokonaisuudessa ei mitään autenttisuuden harhaa pyritäkään luomaan. Kyllä, levyllä soivat nuo mainitut vuosikymmenet soulista, avaruusfunkista ja etelän boogieen (tai melkoista souliahan ainakin skynyrd on), mutta myös sen jälkeiset rokit, punkit ja hiphopit luontevana pakettina.
Bändi eka levy oli niin hyvä, ettei sitä ymmärtänyt pitää lupaavana aloituksena, vaan jo sellaisenaan kypsänä ja kivana. Mutta se siis olikin vain lupaava aloitus ja Sound & Colorilla bändi alkaa oikeasti elää. Howard on ihan tolkuttoman kova laulaja ja osaa vetää juuri oikealla tavalla överiksi. Ja juuri sillä tavalla upean androgyynisti, että minä tykkään. Siinä on ihmisen ääni.
(Aika ankeasti tämä urakka kyllä etenee, kun tätäkin piti pariksi päiväksi jämähtää kuuntelemaan.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti