Tähän väliin tällainen, jota olen oikeasti odottanut.
Anya Marinaan tutustuin keikkatallenteiden kautta ja vieläkin niitä löytyy ihan luvan kanssa archive.orgista. En ole kaikkia niitä kuunnellut, mutta vanhemmat ainakin toimivat upeasti ihan soolona kitaran säestyksellä. Ääni pääsee riisutussa säestyksessä hyvin esiin ja samoin kuin Marinan kyky tehdä upeita popbiisejä.
Noiden folkahtavien poppiaikojen jäljiltä oli välillä hankala kuunnella bändille sovitettuja studiolevyjä; joko ne tuntuivat siltä, että muu porukka oli vain liimattu päälle tai sitten bändihomma muuten hukutti äänen ja biisit.
Nyt sitten tasapaino on löytynyt tai minä olen oppinut kuuntelemaan. Bändi soi orgaanisesti svengaten, mutta jättää laululle tilaa. Tilan jättäminen ei tarkoita, että soitettaisiin mitättömästi, vaan tässä se on todella harkittua vähäeleisyyttä ja tyyliä.
Levyllinen fiksusti höpsönkuuloisia poptimantteja. Ei voi juuri enempää vaatia.
Tai oikeasti Power of Lovin olisi voinut jättää pois. Ekalla kertaa ehdin kuunnella biisin melkein kokonaan ja ihmetellä, että minkälaisella koukulla ankeat sanoitukset saa perusteltua. Sitä koukkua ei vain tullut ja sitten tajusin, että lainaahan se olikin. Se on varmasti kiva keikkasetissä, mutta levyllä se ei tuo oikein mitään lisää. Tai ehkä se korostaa omien biisien hyvyyttä.
Vierailevat laulajat ovat minulle ihan uusia tuttavuuksia, mutta toimivat upeasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti