Ensin tuntui vähän oudolta ajatukselta mainita yli kolmekymmentä vuotta vanhan yhtyeen uutuuslevyä. Sitten ei tarvinnut pitkään miettiä noita americana-listan tyyppejä ja sieltä löytyy heti monta vielä pitempään vääntänyttä tyyppiä, joista monet saavat aikaiseksi ihan huomioimisen arvoisia levyjä.
Ehkä se outo tunne tuleekin siitä, että rankemman metallin suunnalla tämmöistä harvemmin tapahtuu. Siis, että vuosikymmeniä sitten maagisia levyjä tehneet tyypit nousevat johonkin uuteen kukoistukseen ja ovat tekevät oikeasti kovan levyn, jossa on vielä tehty jotain heille uutta.
Voi siis jättää väliin nostalgiaan vetoamiset ja setien sympaattisuuden tai kertaukset yhtyeen historiallisesta arvosta. En ole aktiivisesti pitkään aikaan bändiä kuunnellut, mutta kymmenkunta vuotta sitten uudet levyt olivat lähinnä ok-tasoa kaikkien noiden edellämainittujen juttujen avulla. Ja tosi ihastuttuvan sympaattinen keikkajyräkin se oli silloin, ei sillä.
Mutta siis: hurjan kova levy, mahtava musiikillisen näkemyksen kirkkaus ja sitten vielä kuuluu komea kiihkeys sen näkemyksen toteuttamisessa.
Tuon kiihkeyden tunnun lasken ehkä eniten laulajan ja rumpalin piikkiin. ND:n kitaristien ote ei ikinä ole ollut tolkuttoman tiukka, joten pitkälti mutkikkuuden ja tarkkuuden kasassa pitäminen jää rumpalille. Ja rumpali hoitaa sen. Kitarahommissa taitaa olla aikaisempaa enemmän myös melodisia sävyjä, joka on ilahduttavaa tuon rytmisen temppuilun kanssa. Tässä genressä basisti jää valitettavan piiloon: kitarasoundi on sen verran paksu, että bassosta erottuvat lähinnä hetkittäin metallisen säröiset keskiäänikolinat.
Ja laulaja. Tää on niin paljon riffeillä pyörivää hommaa, että laulajan hommaksi jää sitten riffinippujen pitäminen biiseinä. Siinä hän onnistuu hyvin ja sävyjä ja melkein puhdasta laulamista on mukana enemmän kuin muistini mukaan aikaisemmin. Niin ja biisit ovat vielä sopivan mittaisia; idea kantaa koko biisin verran ja venyttäminen olisi vain tyhmää.
Vielä kerran: ei selityksiä, lieventäviä asianhaaroja tai puolustelua; älyttömän kova levy, jota on kiva kuunnella. Uusia sävyjä, joo, mutta bändin omilla ehdoilla ja ilman löysäilyä.
Nyt pitäisi päästä vielä keikalla näkemään, että onko isku oikeasti näin luja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti