Americana Music Association julkaisee vuosittain listan sadasta soitetuimmasta levystä. Lähteenä tuossa on siis 70 radioasemaa (perinteisiä radioasemia + nettiradioita mukana). Tuli vastaan listasta nätisti numeroitu versio.
Parina vuotena olen todennut, että pari tuttua levyä siellä on ja monta tuttua nimeä. Siihen se on jäänyt. 2014 listalta spotifystä löytyi yli 90 ja nyt sitten koitan kuunnella koko listan läpi ja kerätä muistiinpanot kuunteluista tähän blogiin.
The Haden Triplets: The Haden Triplets
Nämä kolme laulajaa tulivat tutuiksi Anaïs Mitchellin Hades Townilla, joka on ihan järisyttävän hyvä levy. Ja ovat Charlie Hadenin lapsia.
Nyt sitten tekivät oman levyn. Ja Ry Cooder tuottamassa. Kaikkien edellytysten pitäisi siis olla kasassa.
Ja onhan tämä oikein hyvä. Hassusti old-timea, vanhaa folkkia, kantria ja silleen. Ja biisitkin siis sellaisista jutuista kotoisin. Tai siis hassua on se, että tavallaan kuulostaa vanhanaikaiselta ja perinteet tuntevalta, mutta ihan turhan puristeja eivät kuitenkaan ole.
Siis upeaa laulamista, hienoja biisejä ja fiksuja sovituksellisia juttujakin. Varmasti mahtava sellaisille, jotka tämmöisestä tykkää. Levyn mitassa kuitenkin minua rupeaa painamaan tyyliin kuuluva suhteellisen matala energiataso ja huvittaisi enemmän kuulla laulussa yksilösuorituksia.
The Robert Cray Band: In My Soul
Robert Cray on vaarallisen lähellä vakiintuneen tähden turvallista setäbluesia. Siis juuri sellaista, jota en ole vielä tarpeeksi vanha ja fiksu kuuntelemaan.
Mutta jotain jujua hommassa on. Cray soittaa oikeasti hyvällä tavalla siistejä ja hetkittäin suloisesti oivaltavia juttuja. Ja laulutyylikin alkaa levyn loppua kohti uppoamaan; sopivasti soulia mukana tulkinnassa perusbluesien lisäksi.
Ehkä tätä painaa vielä tuon Hadenin kolmosten aloittama energian vähäisyys, jotta pääsisi mun jutuksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti