Oon tässä blogaillessani Spotifyta tullut mainostaneeksi aika paljon. Olen siis maksanut premiumista jo pitkään ja kehittänyt vahvan riippuvuuden. Ja onhan se mahtavaa tällaiselle, joka tahtoo koko ajan saada itselle uudet jutut heti kuultaviksi. Ja ei tuota americana-urakkaa olisi voinut fyysisiä levyjä ostamalla ajatellakaan, vaikka minulla on myös syvällinen riippuvuus- ja rakkaussuhde Levykauppa Äxään.
Mutta pitää koittaa noista vaihtoehdoistakin koittaa edes jotenkin pysyä kartalla. Googlen systeemiä tulin viime vuonna kokeilleeksi, mutta ei se oikein avautunut kelvollisena, ainakaan käyttöliittymältään. Jotenkin hankalaa on ollut muidenkin testailujen kanssa, koska kaikilla tuntuvat olevan jotakuinkin samanlaiset valikoimat ja palvelut, ja silloin monen vuoden aikana tutuksi tullut tuntuu omimmalta.
Tammikuun lopulla aloitti Suomessa Tidal. Sen juttu on häviötön pakkaus eli ilmeisesti flacia käyttävät pääasiassa. Puhuvat hifistä, mutta eihän hifi ole hifiä ilman laitteita, joilla hifisti musiikkia toistaa (CD:täkin voi kuunnella vaikka kuinka onnettomilla laitteilla ilman hifin häivähdystäkään).
Minä en ole hifistä ollut kiinnostunut ikinä. Olen kiinnostunut biiseistä. Taustalla on tietenkin kasvaminen c-kasettien kanssa ja kaiken sen, mitä niiden kanssa on keksitty tehdä, että saadaan puutteellisilla laitteilla biisit kuultaviksi. Olen myös pitänyt levyjä pääsääntöisesti lähinnä tapana tallettaa biisit, joiden oikea olomuoto on kuitenkin livenä soitettu. Bändien keikat eivät ikinä ole hifikokemuksia siinä mielessä kuin kalliiden laitteidensa kanssa värkkäävät runkk... tyypit tuntuvat ajattelevan. Keikkakokemukset ovat vielä todella erilaisia sijainnista riippuen: soittajat kuulevat aivan eri jutut kuin yleisö pitkin poikin tilaa; mikä niistä olisi se oikea, jota tavoitella kotona stereolaitteiden kanssa? Vielä kauempana hifistä ovat treenikämppien tapahtumat. Olen siis pitänyt hifiä lähtökohtaisesti oikealle elämälle vieraana ilmiönä. Eikä minulla ikinä ole ollut rahaakaan laitettavaksi hyviin laitteisiin. Spotifyn pakattu musiikki on siis kelvannut oikein hyvin.
Siinä siis yksinkertaistettuna (ihan noin mustavalkoinen en oikeasti ole) lähtökohta Tidalin testailuun. Tai pitää niistä laitteista lisätä, että käytäntö on ajanut siihen, että suurin osa kuuntelusta tapahtuu kuulokkeilla; kotona koneen ääressä rupiset Sennheiserin halpiskuppiluurit ja työmatkoilla puhelimen kautta Sonyn saman hintaluokan in-ear-napit.
Itse asiassa ihastuin Tidaliin heti. Musiikki kuulostaa täyteläisemmältä pienemmällä äänenvoimakkuudella. Parin viikon aikana oppii huomaamaan, että pakattu on kovemman ja terävämmän kuuloista. Joihinkin metallijuttuihin sellainen oikeastaan sopiikin.
Tai tietenkin minä aina kuuntelen bassoa (soitinta) ensimmäisten joukossa ja se kuuluu helpommin selkeästi. Sitten tuota täyteläisyyttä saa hiljalleen havainnoitua myös pienissä yksityiskohdissa: erilaiset pieniksi tarkoitetut kaiut ovatkin kuultavissa. Ei niitä ole osannut kaivata, kun niistä ei ole tiennyt, mutta niillä on iso vaikutus, kun ne kerran kuulee. Samoin vaikkapa stemmalaulujen yksityiskohdat tulevat paremmin esille.
Vertailu Spotifyn parhaaseen lauluun vuorottelemalla ei aina paljasta mitään erityistä, riippuu paljon musiikkityylistäkin. Parhaiten erot tulevat sellaisten levyjen kanssa, joita on kuunnellut oikeasti kymmeniä kertoja aikaisemminkin.
Koneella (mac) olen käyttänyt desktopsoftaa ja puhelimessa androidille tehtyä softaa. Tykkään molempien käyttöliittymästä: asiat on helppo hahmottaa, vaikka kaikki ei toimikaan samalla tavalla kuin Spotifyssa. Jotkin asiat tuntuvat selvästi luontevammilta Tidalilla.
Palvelujen musiikkisuosituksia on vaikea kunnolla vertailla, koska spotikalla on siinä monen vuoden soittohistoria etunaan ja sitä ei kahdessa viikossa kukaan saa kiinni. Yllättävän nopeasti Tidaliltakin tulee oikeasti fiksuja ehdotuksia; ei liian tarkasti vain eniten kuunneltuihin sidottuja.
Last.fm:n pitäisi toimia, mutta jokin siinä on kussut jo monta päivää tälläkin hetkellä. Pitää uskoa sen korjautuvan.
Musiikkivalikoimassa on eroja. Tuon americana-urakkani viimeisistä kolmestakymmenestä levystä löytyi Tidalista yllättävän vähän. Tai siis artistien uusimpia levyjä ei löytynyt, vanhempia kyllä. Muuten ainoa iso puute oli Bad Brainsin Quickness. Miten sellainen klassikko ja henkilökohtainen voimalevyni voi jostain puutttua?
Olisin aikalailla heti valmis vaihtamaan Tidaliin, mutta tuo americana-homma vielä hetken pidättelee. Taidan mennä ainakin kuukauden molempien kanssa. Katsotaan sitten lopullinen tuomio.
Edit: en korjannut kirjoitusvirheitä ja ajatuskatkoksia. Tälle tuli jatkoa kuukautta myöhemmin: http://kannattikokuunnella.blogspot.fi/2015/03/tidal-maksullisen-kuukauden-jalkeen.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti