Souliksi kai minä enimmäkseen tätä sanoisin. Hetkittäin funkahtavaa rytmiikkaa ja välillä vähän folkin suuntaan vivahtavia sovituksellisia juttuja, mutta mun puolesta soul riittää kuvailemaan.
Hetken aikaa piti opetella kuuntelemaan, mutta sitten rupesi huomaamaan, että on tässä hienoinen särmä ja tunnelataus, joka toimii. Ja jotenkin perusluomupohjavire: silleen hyvin ja siististi tuotettu, mutta elävyyden tuntua on saatu säilytettyä.
Magness on hyvä laulaja ja biisitkin ovat enimmäkseen hyviä. Ei nyt kuitenkaan kovin syvälle kolahda.
Otis Gibbs: Souvenirs of a Misspent Youth
Ei ihan suoraan kantria tai folkkiakaan. Oisko siis jotain appalakkien juttuja vaikutteina, minen taaskaan oo ihan varma. Banjoa ja muuta kyllä kuuluu.
Ja hyvin kulkee soitto. Ilmavasti, ilmeikkäästi ja särmikkäästi. Hienoja juttuja.
Gibbsin laulutyyli tökki pahasti alkuun. Vähän pelottavan lähellä tuntui olevan perusäijäuhoääntä ja kaikentietävää perusarvojen kannattamista. Mutta on äänessä muunlaisia sävyjä ja ne lopulta nousevat päällimmäisiksi.
Ja tuon äänenkin antaa anteeksi, kun Gibbs alkaa kertoa tarinoita. Homma toimii: tarinoita unohtuu kuuntelemaan tai jos alkaa vasta kesken kuunnella, joutuu ottamaan alusta, jotta miten tähän päädyttiin. Ja tarinat jättävät hauskasti aukkoja kaiken konkreettisuuden seassa. Tehokkaimmin kolahtavat alkuun murhaballadimainen The Darker Side of Me ja sitten viimeinen lapsuusmuistelo With a Gun In My Hand. Siinä kovin herkästi kuvaillaan sitä, että ei tykkää elukoiden tappamisesta metsästämällä; jännä homma noin niinkuin karskin kuuloiselta takametsien mieheltä. Tai ei se niin karski lopulta ole muutenkaan, kai.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti