Taas tauon jälkeen tämän homman esittely:
Americana Music Association julkaisee vuosittain listan sadasta soitetuimmasta levystä. Lähteenä tuossa on siis 70 radioasemaa (perinteisiä radioasemia + nettiradioita mukana). Tuli vastaan listasta nätisti numeroitu versio.
Parina vuotena olen todennut, että pari tuttua levyä siellä on ja monta tuttua nimeä. Siihen se on jäänyt. 2014 listalta spotifystä löytyi yli 90 ja nyt sitten koitan kuunnella koko listan läpi ja kerätä muistiinpanot kuunteluista tähän blogiin.
Ja jos et jaksa klikkailla noita linkkejä niin kerron, että Benson on sijalla 67 ja Miller sitten 68.
Ray Benson: A Little Piece
Nyt kerkesin vahingossa kurkkaamaan wikipediaa: tämä on kuuluisa laulaja ja värkännyt jotain western swingiä Asleep at the Wheelin kanssa monta kymmentä vuotta. Sitten pitää tehdä soololevy (itse asiassa toinen), jolla tekee jotain ihan muuta.
Ihan perussympaattinenhan tämä levy on. Oikeasti hyvä bändi, makeita mandoliinijuttuja, ihan kelvollisia biisejä ja Benson laulaa lempeän lämpimästi ja silleen.
Aika monesti vaan tulee sellainen olo, että on liiankin selkeästi kuultavissa minkälainen juttu kustakin biisistä on haluttu tehdä. No esim. eka on hämmentävän tyhjentävästi kuvattuna Tom T. Hall tapaa Guy Clarkin. Muista samanlainen tunne tulee epämääräisemmin, koska olen näissä jutuissa aika heikosti sivistynyt.
Mutta joo siis: kohtuullisen hyvä levy, vaan ei räjäytä. Tai Willien Nelson tietenkin räjäyttää.
Scott Miller: Big Big World
Hämmentävä kansi: aurinko nousee valaisemaan maapalloa täältä meidän paikkeilta ja näkymään hallitsee valtava valkea kartano jossain Siperian paikkeilla.
Vähän hämmentävä on levykin alkuun. Mukavan kuivakka kokonaisilmaisu antaa odottaa jotain täyttymystä jostain freak folkin ja gospelin välimaastosta. Kivasti myös käytetään aikamoisia soundivalleja yksittäisten soittajien sooloilun sijaan, joskin viulisti sieltä edukseen puskee itsensä pintaan vähän väliä.
Mutta odotukset jäävät täyttymättä. Cold War Veteran on jotenkin ankea mukanokkeluus ja B-luokan kantri-springsteen-yritelmä. Joo. Ei jaksa.
Sitten se googlausvaihe: neljäs soololevy, alt-kantria ja folkia. Omakustanteita enimmäkseen näköjään. Huh, en sentään mitään ihan jättiläistä tullut haukkuneeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti