Internetti sanoo, että tämä on kanadalainen neo-folk rock alternative country bändi. Kuvaa ehkä jotain, mutta saattaa saada kuvittelemaan, että tässä on jotain jännittävää tapahtumaisillaan. Ei ole.
Yleistunnelma on tosi apaattinen ja energiataso tosi alhaalla. Suurimmiksi syyllisiksi sanoisin laulun prosessoinnin ja kosketinsoittajan. Liian monessa biisissä laulu piilotetaan julmien kaikujen tai muiden efektien sekaan. Ehkä siinä jotain eteeristä hippitunnelmaa tavoitellaan, mutta ei toimi minulle. Kosketinsoittajan hammondeista tuntuu ihan liian säännöllisesti irtoavan vain pitkiä sointuja vailla kokonaista tahtia lyhyempiä rytmisiä elementtejä. Se on ok joskus, mutta liiasta tulee pää kipiäksi.
Yksittäin kuunneltuna biisit ovat vielä ihan ok, mutta jo pari peräkkäin on liikaa. Tai viimeisenä oleva kymmenminuuttinen The Same Thing on jo yksinään raskas kokonaisuus; yrittää kasvaa joksikin, mutta ei sittenkään etene mihinkään.
Ihan oikeasti levyn mittaan välillä väläytellään suorastaan mahtavia lauluntekotaitoja, mutta toteutus kusee.
Rod Picott: Hang Your Hopes on a Crooked Nail
Tämä on just tämmöistä keski-ikäisen oloista kantrirokkia, joka aiheuttaa yökkäyksiä. Turvallisia ratkaisuja ja laulaja, jolta puuttuu juuri ripaus rosoa ja karismaa, ja sokeria ja nostalgiaa onkin sitten liian kanssa.
Mutta silti useampaan otteeseen huomaan keskittyväni biiseihin oikeasti. Mieluummin myönnän, että Picott osaa vääntää hyviäkin biisejä kuin, että olen valmis jatkuvaan setämusiikin kuunteluun. Siis: Picott osaa ihan hyviäkin biisejä vääntää. Tai mistä minä tiedän vääntääkö niitä itse, pitäisi jaksaa katsoa netistä, mutta ei nämä niin upeita teoksia ole, että jaksaisin.
Jossain muussa yhteydessä saattaisi aiheuttaa jopa vakavaa diggailua, mutta tässä americana-listan kontekstissa nousee vain hyvään keskisarjaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti