Oisko jotain pop-folkkia. Kaksi laulajaa laulamassa paljon stemmoja toisilleen, intervallit soivat jotenkin kovasti Simon & Garfunkel -tyyliin. Kovalle tasolle siis menee vertailu heti, mutta kun kumpikaan vaan ei ole Simon eikä Garfunkel, ei lauluääneltään eikä biisintekijänä.
Mutta ei mitenkään kelvotonta kampetta kuitenkaan. Biisit ovat ihan kohtuullisia ja onnistuvat välillä kasvamaan oikein komeasti. Sovitukset ovat hieman mielikuvituksettomia ja ennalta-arvattavia. Tulee olo, että aika nopeasti nuo sovitukset on kasattu sen päälle, miten ovat laulajat kahdestaan kitaran kanssa vetäneet. Hetkittäin hommassa on kyllä aavistus särmääkin.
Oikeasti kuitenkin haluaisin kuulla enemmän selvää laulullista tulkintaa leadien laulajalta; jotakuinkin jatkuvat stemmat pakottavat tarpeettoman tarkkaan ja neutraaliin laulamiseen, ja sellaisella on etäännyttävä vaikutus. Saattaa se olla ihan harkittukin juttu, mutta koko levyn mitassa se rupeaa jo vaivaamaan minua.
California alkaa kyllä parilla kuuntelulla vähän tuntumaan hyvältä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti