Jukka Nousiaisen soololevyä on hehkutettu lehdissä ja yksi kaverikin on kehunut. Yleensä se on huono merkki. Niin nytkin.
Levyllä on tiivistetty Suomi-rockin 70-luvusta kaikki se, mikä siinä oli vikana, ja vielä ilman erityisempiä oivalluksia tai suurempaa omaa panosta. Tunkkaista, tylsää, tyhmää.
Kannatti ehkä kuunnella siksi, että oppi jotain uutta ihmisistä (ainakin musiikkitoimittajista ja siitä yhdestä kaverista). Mutta kirjoittaa ei oikeastaan kannata tämän enempää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti