Progekantria? Aika kiero ja kummallinen ajatus, mutta en minä osaa tätä oikein muuksikaan tulkita. Tai onhan se periaatteessa hienoa, että rikotaan tai moniulotteistetaan luutuneita kaavoja, ei sillä. Minun makuuni niitä kaavoja voisi rikkoa muuten kuin progemaisen älylliseen ja tarpeettoman monimutkaiseen suuntaan; semmoinen saa aikaan vieraantuneen olon, jollaista en osaa kaivata.
Sanoituksetkin ovat jotenkin kylmäkiskoisia ja tylyjä. Ellisin äänessä on kantrityyliin jotain rehellistä ja vilpitöntä, ja juuri siksi olisi kiva kuulla semmoisia lauluja, joista osaisin tykätä.
Ei siis minun makuun, mutta ehdottomasti pointtinsa tällä levyllä on eikä missään tapauksessa huono. Kannattaa malliksi kuunnella ainakin Houstonin loppu, jos ei koko biisiä jaksaisi; se ei mielestäni jätä ainakaan näitä progeviittauksia ihan tyhjiksi.
Suzy Bogguss: Lucky
Suzy Bogguss on kantrilaulaja, mutta ei niinkään laulujen tekijä. Sellainen on kantripiireissä ihan tavallista ja varsinkin Nashvillen koneisto tykkää sellaisesta selvästä tehtävien jakamisesta. Boggussilla on ollut isoja hittejä muiden tekemistä biiseistä, mutta niistä on sen verran aikaa, että hän on vapautunut isojen levy-yhtiöiden puristuksesta. Tämä levy onkin sitten Kickstarterin kautta fanien rahoittama. Minä siis tykkään kickstarterista ja monta levyä on tullut sitä kautta hankittua; tässä ei siis ole tarkoitus piruilla, että se olisi jotenkin epäonnistuneiden artistien viimeinen oljenkorsi tai sellaista.
Levyn biisit ovat uusia versioita Merle Haggardin biiseistä. Se tarkoittaa, että biisit ovat vähintäänkin hyviä, osa jopa loistavia. Mutta se tarkoittaa myös, että väkisinkin tulee vertailtua alkuperäisiin. Siinä kohtaa Bogguss häviää pahemman kerran.
Bändi kuulostaa hyvältä, svengaa ja meininki on sympaattista. Bogguss laulaa hyvin.
Mutta siihen se tahtookin sitten jäädä. Laulutyyli on niin puhtoinen ja siloinen, että ei se tartu ainakaan minussa mihinkään. The Bottle Let Me Down ja Going Where the Lonely Go jäävät varsinkin epäuskottaviksi, ei niissä ole sellaista eletyn oloista mitään. Kuuluu kyllä, että Bogguss näistä biiseistä tykkää, mutta ei se oikein riitä.
Tähän väliin tekee mieli mainita, että kokeilen nyt mitä Tidal Hifi voisi tarjota ilmaisjaksollaan. Äkkiseltään vaikuttaa tosi hyvältä. Äänenlaatu on parempi, mutta ei niin paljon, että välttämättä maksaisin siitä tuplasti spotikkaan verrattuna. Toisaalta tykkään kyllä Tidalin käyttöliittymästä koneella ja puhelimessa sen verran, että vielä en lopullista päätöstä ole tekemässä.
Valikoiman kattavuuden puolesta en osaa oikein sanoa vielä mitään. Tänään blogatuista Ellis löytyi Tidalista, mutta Boggussilta vain vanhempia levyjä.
Katsotaan mitä näistä pikkujutuista kertyy sitten, kun ratkaisun hetki koittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti