Taas tämmöinen pidemmän linjan setä. Hyvä sellainen. Yhdellä kertaa kuunneltuna kaksikymmentä biisiä on vähän turhan raskas paketti, mutta saattaa olla ihan perusteltukin juttu. Kaikki laulut eivät ihan timanttisia ole, mutta ei toisaalta täydellisiä sukelluksiakaan löydy. Sukellukset vältetään tietenkin myös sillä, etteivät biisit veny yhtään pitemmiksi kuin mitä ne kantavat. Ja svengi on hyvä.
Soundillisesti pyöritään aika geneeristen kantrihommien parissa. Tai ehkä vain suomalaisin korvin geneeristä: hyvin saman henkisiä äänimaisemia on täälläkin tehty, välillä tulee pelottavan vahvoja yhtymiä Rölli Peikon parhaisiin, ihan oikeasti, ja välillä menisi täydestä Freukkarimeiningistä.
Lauderdalen ääni on mukava ja sympaattinen. Ei järisyttävä, mutta sitä on oikeasti kiva kuunnella. Ekan biisin hauskan törkeät sanojen venyttelyt vetosivat ehkä eniten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti