Hurray For The Riff Raff: Small Town Heroes
Mulla on hämärä mielikuva, että tämä on pidempään toiminut bändi ja jossain piireissä arvostettukin. Aika tyhmä nimi bändillä, mutta sehän taas ei ole ihan poikkeuksellista.
Ihan eka biisi meinasi viedä voimat; oli aika kuivakan kuuloista old timeen vivahtavaa hommaa ilman, että mihinkään olisi jaksanut tarttua. Kokonaisuutena biiseissä on sentään vaihtelua. Bluesahtavaa folkia ja sellaista jää tyylillisesti päällimmäisenä mieleen.
Huomion vie kuitenkin kokonaisuuden kannalta laulaja. Äkkiseltään ylettömän tavallisen nätisti, mutta hämmentävän ilmeentöntä laulua. Sitten hiljalleen se rupeaa kolisemaan ennemminkin hienostuneen vähäeleisenä ja harkitun lakonisena. Jotain tässä on. Pitäisi jaksaa joskus myöhemmin kuunnella uudemman kerran, että tiedän onko tässä jotain oikeaa ihastumisen arvoista.
Ok, pitää kurkata sinne internettiin... Wikipedia sanoo, että vasta 2007 alkanut bändi, ja nimenomaan laulajan ympärille. Noin seitsemän levyä. Ei siis näissä piireissä hirveän vanha bändi. American, folk, indie, countrykin siellä lueteltiin. Seuraavalla kerralla voisi koittaa kuunnellessä miettiä vaikka sukupuolisen suuntautumisensa kannalta, kun sitä tuntuvat pitävän merkittävänä, ja ehkä se tässä kontekstissa onkin.
Chuck Prophet: Night Surfer
Tähän nimeen törmäsin vasta Kris Delmhorstin hehkuttaessa saaneensa Chuckin tuottamaan uusimman levynsä. Sanoi jonkinlaiseksi neroksi tai legendaksi. Odotukset siis olivat epämääräisen positiiviset.
Levy svengaa hyvin rockin, etelän rockin ja melkein popin seutuvilla. Hienoinen soul-sävy on myös taustalla puhaltimien ja ajoittaisten jousijuttujen takia. Hirveästi yksittäiset soittajat eivät kiinnitä huomiota. Tai basistilla on välillä upeat hetkensä, mutta ei hänkään ole liika itseään puskemassa esiin.
Tässäkin huomio kiinnittyy laulajaan. Huomaan kuunnelleeni tämän projektin kanssa tolkuttoman monia hyviä laulaja. Prophet (jos hän siis itse laulaa) osaa laulaa aika huonosti ja hänellä on typeriä maneereja. Tiedä sitten, onko kyse punk-vaikutteista vai mistä Lou Reed -imitointitaustasta, mutta joka tapauksessa se kuulostaa ilahduttavalta ja kotoisalta. Myös ärsyttävältä, joka sekään ei ole yksiselitteisesti paha asia. Tai no Tom Petty tulee mieleen välillä liikaa ja se on paha asia. Koitan kestää.
Tämäkin siis asettuu selvästi lisäkuuntelua vaativien levyjen joukkoon. Ei ne kaikki parhaat jutut kuitenkaan kerralla kolise hullun lujaa.
Ja taas taidan tyytyä vain wikipediaan: aika monta levyä julkaissut itsekseen ja bändien kanssa 30 vuoden aikana ja tuottanutkin monta. Ei nyt mitään tajuntaa räjäyttäviä yhteyksiä heti näkyvissä, mutta kai ihan ok tyyppi. Rokkipuolelta alkujaan kotoisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti