Carolina Story: Chapter Two
Pääsääntöisesti nämä aviopariduot ovat jotenkin nihkeitä ja rasittavia. Carolina Story on jotenkin erilainen. Hyvä. Ja tämä levy taitaa olla siellä jossain EP:n vaiheilla kuudella biisillään. Sekin on hyvä; ei yhtään löysää hetkeä. (Chapter One on tulossa listalla myöhemmin.)
Pariskunnasta kiinnittää huomiota enemmän mies. Jotenkin vetoavalla tavalla hän osaa laulaa herkästi ilman haparoinnin tuntua.
Bändi on jotenkin jännä: svengaa älyttömän hyvin, antavat tilaa biiseille ja soittavat ilmeikkäästi, mutta silti jotenkin säestäjämäisesti. Kuitenkin hyvin sellaisella ryhdikkäällä ja tyylikkäällä tavalla. Ja bändin ykköseksi nousee koko ajan steel-kitara, joka ei sitten olekaan enää niin säestäjämäinen, vaan jyrää upeasti. Joku Nashville-juttu tää varmaan on.
Äkkiseltään ei bändivideoita löytynyt, mutta tässä sitäkin paremmin tulevat laulusaundit esille. Taitaa rouva kuulostaa tässä paremmalta kuin levyllä:
Lee Ann Womack: The Way I'm Livin'
Enpä tästäkään oikeastaan tiennyt aikaisemmin. Nyt olen sitten aikalailla ihastunut. Levyssä ei ole mitään vikaa; siinä on kaikki vain hyvää.
Womackin ääni on hienosti kypsä ja raikas, mukana aavistus Partonia hieman viattomamman kuuloisesti, hyvällä ja kiltillä tavalla. Koko ajan mukana on ihmeellinen vilpittömyyden tuntu. Sen takia parit Jeesus-laulutkin ovat vain mahtavia. Neil Young -lainakin menee puhtaasti voiton puolelle. Mahtaa kantrityyliin sopivasti olla muitakin lainoja ja vaikka kaikki jonkun muun kuin laulajan kirjoittamia, mutta ei oikeastaan kiinnosta hirveästi selvitellä.
Biisit ovat hyviä ja niissä on hienoja aloituksia sanoituksissa. Bändi soittaa sielukkaasti ja loistavasti sovitettuna. Joka tasolla kaikki on positiivisessa mielessä huippuammattilaisten tekemää, mukana on tervettä ylpeyttä omasta osaamisesta ja iloa.
Ei voi kantrilevyltä enempää vaatia.
Tämä videokin on hieno: etelän kauhukitschiä ja nykytanssia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti