Tää on helppo. En varsinaisesti näitä soul/funk-juttuja hirveästi harrasta, mutta Sharon Jonesin eka levy jo aikanaan sattui kohdalle ja kolahti. Nyt on vain paketti timanttisen tiukassa kuosissa: bändi iskee ja lujaa, halutessaan, ja on tosi tiukka ja tyylikäs koko ajan. Sharon Jones on vaan mahtava.
Turha kirjoitella, pari videota riittää:
Black Prairie: Fortune
Tämä on sitten oikeasti jännä levy. Ei oikein vertaudu mihinkään tällä soittolistalla aikaisemmin vastaan tulleeseen ja erottuu vain hyvässä. Tämä on myös poikkeus siinä, että kuulostaa oikeasti bändilevyltä, jossa ei edes solisti(t) tai yksittäiset soitinvirtuoosit varsinaisesti jyrää muita (kohta googlaan ja huomaan taas olleeni väärässä, mutta mennään hetki tällä ajatuksella). Laulajat ovat hyviä, mutta eivät mitenkään ainoa kiinnostava juttu, eivätkä kyllä ihan sellaisena pärjäisikään.
Yhteys perinteisiin on selvä, mutta samalla tulevat biisistä riippuen vahvat mielleyhtymät vaihtoehtopopin ja -rockin suuntaan, ja jopa metallijuttuihin. Nuokin onnistutaan tekemään omilla ehdoilla; raskaammat jutut onnistuvat ilman särökitaroita ja haitari+viulu soivat haluttaessa oikeasti rokisti. Sitä rokkimeininkiä tosin helpottaa rumpali, joka osaa oikeasti antaumuksella takoa rumpujaan; niitä ei ole tässä americanan seassa juuri tullut vastaan. Selkeiden americana-vaikutteiden lisäksi mukana on jotain mukavan epämääräisesti ja vaihtelevasti itä- tai etelä-eurooppalaisen oloisia juttuja.
Nyt se googlausvaihe... Portland, Oregon. Siellä minä haluaisin oikeasti käydä. Sieltä tulee monta suosikkibändiä ja ehkä maailman ihanin levykauppa (joka oli tosi tärkeä aikaan ennen spotifyta).
Ihana video ja ihana biisi:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti